Mielipidekirjoitus

     Kävin pari viikkoa sitten hakemassa pikkuveljeni hänen hoitopaikastaan. Autooni istuttuaan pikkuveljeni ensimmäiset sanat olivat, "Iida, mikä on homo?". Kysymyksestä hieman hämmentyneenä vastasin veljelleni, "miksi sie semmosen haluut tietää?" "Koska hoitopaikan muut pojat sanovat miuta homoksi." kuului vastaus, enkä olisi voinut olla järkyttyneempi.
     Kiusaaminen on alati kasvava ongelma ja yleensä kun puhutaan kiusaamisesta pinnalle nousee kysymys "miksi". Johtuuko kiusaaminen kiusaajasta? Kiusatusta? Kenties opettajasta tai koulun, hoitopaikan tai esikoulun ilmapiiristä? Koko yhteiskunnasta? Varmaa on kuitenkin, ettei kiusaaminen johdu koskaan vain yhdestä noista tekijöistä, vaan kiusaaminen on monen eri asian summa.
     Kiusaaminen alkaa nykyään jo yhä nuorempien keskuudessa, etenkin lasten keskuudessa nimittely alkaa jo hyvin pienenä. Kiusaamista voi toki ilmetä ihan missä tahansa elämänvaiheessa, kuten koulu- ja työpaikkakiusaamisena. Alistavan perheväkivallan voi myös ajatella yhtenä kiusaamisen muotona, koska alistaminenhan tarkoittaa sitä, että jotain toista ihmistä pidetään huonompana kuin toista ja niin myös kiusaamisessa ajatellaan.
     Kiusaamiseen riittää nykyään syyksi vain se, että joku erottuu joukosta olemalla esimerkiksi pienikokoisempi, pukeutumalla tai puhumalla eri tavalla tai pitämällä erilaisista asioista kuin muut. Kiusaaminen taas ilmenee henkisenä tai fyysisenä kiusaamisena. Henkiseen kiusaamiseen kuuluu muun muassa haukkuminen, syrjiminen, alistaminen ja selän takana pahaa puhuminen. Fyysiseen kiusaamiseen taas kuuluu esimerkiksi töniminen ja pahimmissa tapauksissa hakkaaminen ja potkiminen.
     Kiusatuksi tulemisella voi olla todella pitkät seuraukset, se voi tehdä ihmisestä aran ja epäsosiaalisen loppuelämäkseen. Kiusaaminen voi myös luoda ihmiselle ikuisen luottamuspulan muita ihmisiä kohtaan, ainakin silloin jos hyvistä ystävistä onkin yhtäkkiä tullut kiusaajia. Pahimmassa tapauksessa kiusaamisesta voi tulla kiusatulle niin kauhea helvetti, ettei hän näe muuta keinoa kuin lopettaa elämänsä, eli tehdä itsemurhan. Haluaako kukaan ottaa toisen ihmisen kuolemaa omiin nimiinsä? En usko.
     Minusta kiusaaminen ei ole ikinä oikein. Ihmisille olisi annettava mahdollisuus olla omia itsejään jo pienestä pitäen, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että erottuisi massasta. Ketään ei tulisi "rangaista" omana itsenään olemisesta, koska se ei ainakaan toivottavasti tuo minkäänlaista mielihyvää kenellekään nähdä kuinka kiusattu ihminen vähitellen menettää elämänilonsa ja vetäytyy kuoreensa. Nykyään erilaisuudesta on tullut tabu ihmisten keskuudessa ja joidenkin mielestä meidän kaikkien pitäisi olla kuin samasta muotista valetut, vaikka erilaisuushan on vain rikkaus.