A. Yhden naisen aloittama muutos

     ''Piiat'' (WSOY 2010) on Kathryn Stockettin kirjoittama kirja, joka kertoo vuonna 1962 Jacksonin Missisippissä asuvista piioista. 

     Kirjassa kerrotaan kuinka Miss Skeeter kiinnostuu piikojen elämästä ja siitä, kuinka kaltoin heitä kohdellaan ja päättää piikojen avulla kirjoittaa kirjan heidän elämästään. Skeeterin kirjassa kerrotaan, kuinka valkoisten silmissä mustilla piioilla ei oikeastaan ole mitään arvoa ja kuinka heidät laitetaan tekemään kaikki valkoisten kotityöt erittäin huonolla palkalla. 

     

     Teoksessa valtaa häpeilemättömästi käyttävät Mississippin valkoiset eliittirouvat, jotka eivät itse käy missään töissä, vaan olettavat aviomiestensä elättävän heidät. Rouvia ei myöskään kiinnosta, kuinka huonosti mustia piikoja kohdellaan; kunhan joku vain tekee kotityöt rouvien puolesta. Rouvat myös pakottavat piikansa käyttämään omia vessojaan, koska pelkäävät mustien piikojen levittävän tauteja. Tämän kuvion Skeeter kuitenkin murtaa omalla kohdallaan, koska hän ei halua muiden rouvien tavoin kohdella mustia huonosti, vaan ystävystyy oman piikansa kanssa.

     

     Vallankäytön kohteena ovat siis mustat piiat, koska mustilla ei vain ole valkoisten naisten silmissä minkäänlaista asemaa. Valkoinen nainen voi erottaa piikansa milloin vain, ilman minkäänlaista varoitusta, vaikka piika ei olisi edes tehnyt mitään väärää, eikä valkoisia oikeastaan kiinnosta tuleeko piika potkujen saannin jälkeen miten toimeen. Piian saatua potkut entinen työnantaja levittää hänestä semmoisia juoruja, ettei enää yksikään valkoinen eliittirouva halua erotettua piikaa kotiinsa töihin. Piiat joutuvat esimerkiksi pyykkäämään, tekemään ruuat ja hoitamaan valkoisten lapsia ja piioista tuleekin lapsille kuin toisia äitejä, jotka auttavat heitä kasvamaan. Silti yksikään piikojen kasvattamista lapsista ei palaa kiittämään piikaa ja yleensä lapsista tuleekin aikuisena piikojen työnantajia. 

     

    Vallankäytön keinoja on kirjassa monia, esimerkiksi alistaminen, joka on keinoista suurin. Alistaminen ilmenee esimerkiksi siinä, etteivät mustat saa tuoda omia mielipiteitään mitenkään esiin missään tilanteessa, vaikka valkoinen kuinka käyttäisi heitä hyväkseen. Mustat myös alistetaan ajatukselle, ettei heistä ole mihinkään ja että heidän elämänsä ei ole niin tärkeä kuin valkoisten. 

     Vallankäytön seuraukset ovat toisaalta hyvät, koska juuri alistaminen ajaa mustat loppujen lopuksi kirjoittamaan kirjaa Skeeterin kanssa ja kertomaan maailmalle tarinansa. Valkoisia eliittirouvia ajatellen, tämä ei tietenkään ole hyvä asia, mutta ainakin he saavat mitä ansaitsevat. 

kuva Googlen kuvahausta

Tuomas Kyrö : Mielensäpahoittaja

Tuomas Kyrö : Mielensäpahoittaja
2010
130 sivua, WSOY

Miksi? : Jokin Tuomas Kyrön kirjoittaman kirjan kannessa vain houkutteli lukemaan ja takakannen perusteella tiesi, että tulossa oli todella humoristista tekstiä.

Lyhyesti : 80-vuotias mies kertoo mistä milloinkin pahoittaa mielensä.

Fiilis : Kirjan päähenkilö ''Mielensäpahoittaja'' on 80-vuotias perisuomalainen mies, jolla on järkkymättömät arvot. Kirjassa hänet kuvataan jokseenkin äreäksi ja aina hänellä on jokin pielessä, mutta minusta hän vaikuttaa myös tavallaan lupsakalta ja oikeassa elämässä varmasti tuntemisen arvoiselta ihmiseltä.

Kirja oli paras pitkään aikaan lukemani! Kirjassa on 40 novellia, jotka kertovat eri asioista mutta nivoutuvat kuitenkin yhteen ja yhdeksi isoksi tarinaksi, vaikkei kirjassa sinällään ole mitään suurempaa juonta. Kirja vain kertoo ''Mielensäpahoittajan'' toilailuista ja mistä hän milloinkin vanhoilla päivillään pahoittaa mielensä(esimerkiksi yöllä sataneesta lumesta ja jouluna kinkun sijasta tarjotusta kalkkunasta) ja kirjassa on myös jonkin verran takaumia, joten myös ''Mielensäpahoittajan'' lapsuudesta ja nuoruudestakin tulee ilmi asioita.

(Kuva Googlen kuvahausta)

Menneisyyden haamut

Mary Higgins Clark, Kodin suojassa. 363 sivua. Tammi 2005

     Mary Higgins Clark on 24. joulukuuta vuonna 1927 Bronxissa syntynyt yhdysvaltalainen jännityskirjailija. Higgins kirjoittaa korkeasta iästä huolimatta yhä uusia kirjoja ja hänet tunnetaankin yhdysvalloissa ”jännityksen kuningattarena”.
    Higginsin teos ”Kodin suojassa” kertoo Liza Bartonista, joka 10-vuotiaana vahingossa ampuu äitinsä yrittäessään suojella tätä isäpuolensa hyökkäykseltä. Jotta Liza sitten pääsisi uuden elämän alkuun hänet adoptoidaan toiselle paikkakunnalla ja hänelle annetaan uusi nimi, Celia. 

    28-vuotiaana Celian uusi aviomies yllättää hänet ostamalla hänelle talon New Jerseystä. Kun Celia menee katsomaan uutta kotiaan, hän huomaa järkytyksekseen seisovansa lapsuudenkotinsa pihassa – saman talon, jossa hän tappoi äitinsä.

     Ei mene kauaa, kun alkaa ilmaantua merkkejä siitä, että joku tietää Celian menneisyydestä ja pian Celia löytää itsensä aikamoisesta liemestä.

    ”En voi usko, että seison täsmälleen samassa paikassa, jossa seisoin silloin kun tapoin äitini. Mietin, onko tämä painajaista vai totta.”

    Higginssin tapa kertoa ja kuvailla asioita ja tapahtumia pitää otteessaan koko kirjan. Kirja on todella viihdyttävää luettavaa, koska vaikka kirjan pääteema onkin murhat ja niin sanottu salapoliisityö, kirjassa kerrotaan myös paljon päähenkilöiden ja sivuhenkilöiden välisistä suhteista. Välillä saattaa mennä sekaisin ihmisten nimissä, joita kirjassa on todella paljon. Tarinaa kerrotaan myös useammalla aikatasolla. Välillä kerrotaan nykyajasta ja välillä taas palataan siihen yöhön, kun Liza tappoi äitinsä. Onneksi aikavaihtelut on tehty hyvin, eikä lukija mene sekaisin niistä.

    Joissain dekkareissa voi jo alusta asti päätellä kuka on pääpahis, mutta ei tässä. ”Kodin suojassa” on todella yllättävä loppuratkaisu ja pääpahikseksi paljastuu henkilö, jota ei todellakaan arvellut pahikseksi.  

    Kirja on siis kaikenkaikkeaan todella hyvää luettavaa niille ketkä pitävät dekkareista ja jännityksestä ja miksei muillekin.

Runo

Ystävyys,

ikuinen ja särkymätön,

ei jätä yksin,

sitä vaalin maailman loppuun.

Me.